16: Kaipaan joulurauhaa

Mitenköhän kummassa minä olen taas onnistunut lykkäämään asioita niin, että valtaisa vyöry tekemistä uhkaa kaatua koko ajan päälle. Tämä on viimeinen päiväni Oulussa ennen lapsuudenkotiin joulunviettoon lähtöä, ja kaikki kiire tuntuu asettuneen tälle päivälle. Tosin koko viikko on ollut yhtä hulinaa, mutta kaikki tuntuu kulminoituvan tähän päivään.

Toteutin tänään joululahjakierros numero neljän ja sainkin joululahjat ostettua - paitsi yhden. Kuinka tyypillistä. Kaikki tietämäni kaupat on koluttu, mutta ei vain ole tätä yhtä löytynyt. Eipä tässä auta muu kuin tehdä kotiseudulla vielä yksi etsintäkierros. Toisaalta olen helpottonut, että kaikki muu on nyt hankittuna, ja jos vain ehdin (kaiken muun lisäksi!), voin jo paketoida suurimman osan lahjoista.

Kiirettä kuitenkin helpottaa kovasti ajatus siitä, että kotona saa viimein hengähtää hieman. Silloin olen virallisesti lomalla vihdoin viimein. Stressaava kaupunkiympäristö saa vaihtua maaseudun rauhaan. Tosin kotona odottaa myöskin lauma hoitolapsia, mikä ei ole järin innostava ajatus rauhaa kaipaavalle ihmiselle.  No, he onneksi lähtevät sunnuntaina ja silloin rauhan pitäisi olla taattu ainakin jossain määrin.

Kuudestoista joulukuuta. Kuinka pitkällä me jo olemmekaan! Tuntuu, että kaikki kiire ja stressi ovat vieneet joulun jonnekin kauas pois. Toivottavasti joulutunnelma alkaisi vähitellen tulla aivan kunnolla. Tänä iltana on seurakunnalla nuorten joulujuhla ja sunnuntaina olisi tarkoitus mennä kauneimpia joululauluja lauleskelemaan. Nyt alkaa viimein palata mieleen, kuinka joulua rakastankaan. Eilen luin viime vuonna kirjoittamaani joulukalenteria, jonka viidennessätoista luukussa lempijoululauluni, En etsi valtaa loistoa, sanat. Kyyneleet nousivat silmiini, kun luin niitä ja mielessäni kuulin sen sävelen. Kuinka rakastankaan sitä laulua. Ja kuinka totta ne sanat ovatkaan. Joulussa ei ole kyse vallan ja kullan hakemisesta, vaan Jeesuksen löytämisestä seimessä.

Ja asiasta kukkaruukkuun. Palautin tänään yliopiston kirjastoon Winnie-the-Pooh-kirjan. Se on kyllä suunnattoman suloinen ja sympaattinen kirja. Kuitenkin ehkä enemmän pidän Milnen runoista kirjoissa When we were very young ja Now we are six. Keskiviikkona tosiaan lueskelin näitä runoja, ja niin tehdessäni mielessäni oli myös tämä blogi. Loppujen lopuksi löysin yhden ainoan joulurunon. Tämän runon laitan nyt myös iloksenne tänne, koska se oli minusta varsin hauska ja suloinen.

King John's Christmas, kirjoittanut A.A. Milne

King John was not a good man — 
He had his little ways. 
And sometimes no one spoke to him 
For days and days and days. 
And men who came across him, 
When walking in the town, 
Gave him a supercilious stare, 
Or passed with noses in the air — 
And bad King John stood dumbly there, 
Blushing beneath his crown.

King John was not a good man, 
And no good friends had he. 
He stayed in every afternoon ... 
But no one came to tea. 
And, round about December, 
The cards upon his shelf 
Which wished him lots of Christmas cheer, 
And fortune in the coming year, 
Were never from his near and dear, 
But only from himself. 

King John was not a good man, 
Yet had his hopes and fears. 
They’d given him no present now 
For years and years and years. 
But every year at Christmas, 
While minstrels stood about, 
Collecting tribute from the young 
For all the songs they might have sung, 
He stole away upstairs and hung 
A hopeful stocking out.

King John was not a good man,
He lived his life aloof;
Alone he thought a message out
While climbing up the roof.
He wrote it down and propped it
Against the chimney stack: 

“TO ALL AND SUNDRY -

NEAR AND FAR -
F. CHRISTMAS IN PARTICULAR.”
And signed it not “Johannes R.”
But very humbly, “JACK.”

“I want some crackers,
And I want some candy;
I think a box of chocolates
Would come in handy;
I don’t mind oranges,
I do like nuts!
And I SHOULD like a pocket-knife
That really cuts.
And, oh! Father Christmas, if you love me at all,
Bring me a big, red India-rubber ball!” 

King John was not a good man —
He wrote this message out,
And gat him to his room again,
Descending by the spout.
And all that night he lay there,
A prey to hopes and fears.
“I think that’s him a-coming now,
(Anxiety bedewed his brow.)
“He’ll bring one present, anyhow —
The first I’ve had for years. 

“Forget about the crackers,
And forget about the candy;
I’m sure a box of chocolates
Would never come in handy;
I don’t like oranges,
I don’t want nuts,
And I HAVE got a pocket-knife
That almost cuts.
But, oh! Father Christmas, if you love me at all,
Bring me a big, red

India-rubber ball!”

King John was not a good man —
Next morning when the sun
Rose up to tell a waiting world
That Christmas had begun,
And people seized their stockings,
And opened them with glee,
And crackers, toys and games appeared,
And lips with sticky sweets were smeared,
King John said grimly: “As I feared,
Nothing again for me!” 

“I did want crackers,
And I did want candy;
I know a box of chocolates
Would come in handy;
I do love oranges,
I did want nuts.
I haven’t got a pocket-knife —
Not one that cuts.
And, oh! if Father Christmas had loved me at all,
He would have brought a big, red India-rubber ball!” 

King John stood by the window,
And frowned to see below
The happy bands of boys and girls
All playing in the snow.
A while he stood there watching,
And envying them all...
When through the window big and red
There hurtled by his royal head,
And bounced and fell upon the bed,
An India-rubber ball!  

AND OH, FATHER CHRISTMAS,
MY BLESSINGS ON YOU FALL
FOR BRINGING HIM
A BIG, RED
INDIA-RUBBER
BALL!

P:S: Täytyy myöntää, että söin eilen tekemästani piirakasta 2/3. Se kyllä myös tuntui! Aijaih