perjantai 2. joulukuuta 2011

2: Dreaming of a white Christmas

Nykyään joka aamu toistuu sama rutiini: menen kurkkaamaan verhonraosta, olisiko yön aikana tullut lunta. Joskus en malta odottaa ja menen heti katsomaan, toisinaan vitkuttelen ja pidän yllä jännitystä. Joka aamu sitten ensilumien sulamisen olen joutunut pettymään. Näin kävi myös tänä aamuna, mutta toisaalta kaunis auringonpaiste korvasi osan harmia.

Lumesta ajatukseni eksyivät siihen, kuinka nuorempana en erityisemmin pitänyt talvesta. Toki iloitsin ensilumesta ja valkoisesta joulusta, mutta sen jälkeen lumi olisi saanut melko pian sulaa pois. Olen itse niin herkkä kylmälle, että inhosin talvia. Erityisesti silloin teini-iässä kun ei kehdannut talvisin vetää toppahousuja jalkaan.
Nykyään suhtaudun talveen suopeammin, sillä olen oppinut näkemään talven kauneuden. Ei se vieläkään suosikkivuodenaikani ole, mutta tämän aamuinen ajatukseni oli, että ehkä kolme kuukautta olisi hyvä talven raja (marraskuun luen vielä syksyksi, oli silloin lunta tai ei). Sen jälkeen voisivat jo lumet sulaa. Mutta olisiko kevät sitten vastaavasti pitempi? Vaikka pidänkin keväästä, ei kiitos! Maaliskuusta toukokuuhun kestävää jakso loskaa, räntää ja takatalvia ei todellakaan kuulosta houkuttelevalta. Ei, kevät saa tulla nopeasti. Syksyyn en haluaisi yhtään päivää lisää, mutta kesä? Niin, kuukautta nykyistä pidempi kesä kyllä on todella miellyttävä ajatus ainakin minulle, koska kesä on lempivuodenaikani.
Kuitenkin minulle tuli tunne, että ehkä asiat kuitenkin ovat parhaiten niin kuin ne ovat. Olisiko Suomi sama, jos vuodenajat eivät menisikään niin kuin ne menevät? Joten ehkä olisikin parempi opetella pitämään talvesta sen verran, että kevättä jaksaa odottaa. Vaikka toisaalta, saattaahan ilmastonmuutos toteuttaa unelmani, eihän sitä tiedä.

Aina saa unelmoida, mutta tämän hetkinen toiveeni koskee lähinnä sitä, että lunta todellakin tulisi. Hmm, toivottavasti en nyt jämähdä joka päivä pohtimaan lunta! No, minä lupaan, että huomenna en mainitse siitä lausetta, paria enempää (ellei lunta sitten todella tule, silloin en vastaa riemastuneesta vuodatuksestani!). Tässäpä oli tämän päivän luukku. Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti