sunnuntai 4. joulukuuta 2011

4: Romantic dinner for two

Tänään satoi lunta! Jihuu! Tosin se suli heti maahan ehdittyään, mutta iloitsin silti. Lumisateessa minä tänä aamuna kiirehdin luikastellen bussiin ja ehdin juuri sopivasti. Menin nimittäin toisen kerran tänä syksynä helluntaiseurakunnalle sunnuntaikokoukseen. Tämä oli lisäksi kaste- ja ehtoolliskokous. On aina mahtavaa nähdä, kuinka sisaret ja veljet tunnustavat uskonsa Jeesukseen ja saavat kasteen. Silloin tulee omakin kaste ja seurakuntaan siunaaminen mieleen, ja aina pitää laskeskella, että kauankos siitä nyt onkaan. Taitaisi olla suunnilleen viisi ja puoli vuotta. Aika menee nopeasti, tosiaan.
Minun täytyy tunnustaa, että tämä oli ensimmäinen ehtoolliseni Oulun helluntaiseurakunnassa, vaikka yli vuoden olen jo siellä käynyt. Ylipäätään olen käynyt varsin vähän sunnuntaisin kokouksissa, sillä olen ikävä kyllä taipuvainen viettämään viikonloppujen aamut nukkuen suloisesti lämpimässä vuoteessani. Mutta kuten sanotaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Todella mukavaa oli ja täytyy myöntää, että ehtoollinen aina palauttaa sen tärkeimmän äärelle, sen minkä vuoksi minä kuljen Jeesuksen kanssa. Ja aina sitä ihmettelee, miten minä oikein tämän kaiken ansaitsen. Mutta silti joka kerta nuo sanat osoitetaan myös minulle: "Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu. Jeesuksen Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu". Voin vain kiittää siitä armosta yhä uudelleen ja uudelleen.
Suurena vaikuttimena ehtoolliselle menemiselle oli Maata Näkyvissä -festareilla kuulemani Dien Taylorin vertaus ehtoolliseen "romanttisena illallisena". On valkoisella pöytäliinalla katettu pöytä ja kynttilöitä sekä leipää ja viiniä tarjolla. On tarjoilijoita tuomassa niitä. Tämä ajatus kieltämättä rohkaisi aamulla nousemaan lämpimästä vuoteesta väsymyksestä huolimatta. Enkä kadu.

Myöskin saarna oli hyvä. Tahdon jakaa tässä blogissa siitä osan, joka kosketti ainakin minua. En ole varma, muistinko joka kohtaa täysin oikein, mutta päälinjat menivät ainakin näin.
Eräältä kiinalaiselta mieheltä kysyttiin kerran, miksi hän oli kristitty, kun oli muitakin mahdollisia uskontoja. Miksi juuri kristinusko? Mies vastasi, että hän oli hapuillut pimeässä ja lopulta pudonnut syvään kuoppaan. Seinämät olivat jyrkät ja liukkaat, joten vaikka hän yritti kiivetä niitä pitkin, luisui hän aina takaisin alas. Niinpä hän lopulta makasi kuopan pohjalla ja huusi: "Jos siellä ylhäällä on joku, auta minua!" Silloin mies näki kuopan reunalla hahmon. Hän tunnisti tämän Konfutseksi. Mies pyysi Konfutsen apua, ja tämä vastasi: "Mieti tarkkaan kaikki mahdolliset tavat päästä pois, niin pääset kyllä ylös." Sitten Konfutse lähti pois.
Mies mietti ja kävi läpi kaikki keksimänsä tavat päästä pois, mutta mikään niistä ei auttanut. Niinpä hän huusi jälleen: "Jos siellä ylhäällä on joku, auta minua!" Taas kuopan reunalle ilmestyi hahmo, jonka mies tunnisti Buddhaksi. Mies pyysi Buddhaa auttamaan hänet pois, mutta Buddha vastasi: "Olet varmasti tehnyt jotakin pahaa ansaitaksesi tämän. Toivottavasti synnyt seuraavassa elämässäsi parempaan asemaan". Sitten Buddhakin lähti pois.
Vielä kerran mies huusi: "Jos siellä ylhäällä on joku, auta minua!" Kuopan reunalle ilmestyi jälleen hahmo, jonka mies tunnisti Jeesukseksi. Mies huusi: "Jeesus Kristus, auta minut täältä pois!" Jeesus ei sanonut mitään vaan kiipesi alas kuoppaan, nosti miehen syliinsä ja kantoi hänet ylös. Tämän takia kiinalainen mies kertoi olevansa kristitty.

Toivon kaikille siunattua toista adventtia! Huomiseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti