Tämä blogi tuleekin melkoisen paljon myöhemmin kuin oli tarkoitus. Mutta ei se mitään, ainakin päivästä on nyt ehtinyt muodostua kokonaiskuva, ja se kokonaiskuva on varsin positiivinen. Tänään oli siis vuorossa lisää joululahjashoppailua. Jotkut ihmiset ostavat lahjansa kerralla päästäkseen vaivasta nopeasti eroon, mutta minun joululahjaostokseni tapahtuvat kerroksittain. Nämä kaksi ensimmäistä kerrosta olivat molemmat lähinnä kartoituskierroksia, ja nyt minulla alkaa olla jo melko selvä kuva siitä, mitä ostan Suunnitelmien pitää vain vielä hautua ja muhia ennen lopullista ostopäätöstä. Olen ylipäätään varsin verkkainen ihminen, mikä näkyy myös joululahjojen ostamisessani.
Toki kuten eilen, myös tänään ostin jo muutamia lahjoja. Suorastaan hykertelen niiden vuoksi, kun saan tehdä hienon yllätyksen läheiselleni. Kuitenkin itse kaupoissa kierrellessäni mielialani ei ollut läheskään yhtä korkealla. Tuntui, että hyvät ideat olivat tiukassa, vaikka kuinka niitä koetin vetää esiin. Kuinka voi olla niin vaikeaa löytää tiettyjä tuotteita Oulun kokoisesta kaupungista? Niinpä päässäni alkoi vähitellen pyöriä kuin karusellissa ja jalat ja olkapäät kipeytyivät. Lopulta kaupat oli kutakuinkin kierretty ja suuntasin kohti kirjastoa. Raitis ilma teki hyvää tukahduttavan kiertelyn jälkeen.
Torille tullessani hämmästyin, kuinka pimeältä meri sen takana näytti. Aivan kuin maailma olisi äkkiä loppunut kirjaston ja teatterin takana. Ei näkynyt valoja, pelkkää mustuutta. Lähemmäs tullessani erottuivat sentään lähisaaret lumesta vaalenneina. Näky oli kuitenkin jännittävä, jopa hieman kauhistuttava.
Oulun tiernapoikakaupungin titteli on hyvin ansaittu, sillä teatterille tullessani kuulin jo matkan päästä, että siellä oli käynnissä tiernapoikaesitys. En ole tänä vuonna nähnyt yhtäkään kokonaista esitystä, vain muutaman kerran pätkiä sieltä täältä. Tällä kertaa korviini kantautui laulu "Hän on sen ylhäisen koitto, mi' maailmaa valaisevi. Vaan ehkä hänen soittons' maan ympär' kajahtavi". Pysähdyin hetkeksi katsomaan ja kuuntelemaan, mutta kylmyys ja uupumus ajoivat minut pian sisälle kirjastoon.
Mieleeni palailevat aina tiernapoikaesitystä kuullessani laulujen sanat kuin itsestään, sillä nelosluokalla peruskoulussa ne tuli päntättyä päähän tiernapoikien taustakuoron jäsenenä. Toinen mieleeni palaava muisto on televisiosta tullut Oulun kaupungin hyvän joulun toivotus, jossa yksi Rotuaarin tähdistä herää eloon ja herättää myös lumesta muotoillut tiernapojat eläviksi pojiksi.
Olin siis varsin uupunut kirjastolle saavuttuani ja mielialanikin oli varsin synkkä. Ajatus Lift-illan tervetulotiimin vuorosta ei ollut kovin mukava siinä mielentilassa. Kuitenkin tiesin, että olin menossa tekemään sitä Jumalan kunniaksi, ja sen vuoksi Hän kyllä antaisi minulle voimia hoitaa tehtäväni. Ja niinhän siinä kävikin! Nuorteniltaan tulijoiden kättely ja tervetulleeksi toivottaminen nosti hymyn kasvoilleni ja toi yllättävää iloa. Myös kolehtia kerätessä sain onnistumisen kokemuksen, kun keräsin ensimmäistä kertaa kahdella pussilla yhtä aikaa ja se sujui varsin mukavasti.
Itse tilaisuuskin oli koskettava. Oli ihanaa päästä ylistämään mahtavaa Jumalaani kunnolla. Tajusin taas, kuinka paljon olin viikolla laiminlyönyt Raamatun lukemista ja kuinka vähän olin rukoillut, mikä selvästi näkyi ylös alas heittelehtineestä mielialastani. Tilaisuudessa se näet kohosi silmissä ylös. Tilaisuuden jälkeen kahvion uusille kävijöille tarkoitetussa pöydässä aikaisempi synkkämielisyyteni olikin jo tiessään ja olin oma iloinen itseni.
Päivän kruunasi vielä päätös lähteä kotiin kävellen kahden muun samaan suuntaan menossa olevan kanssa. Kaiken sen kaupungilla tallustelun lisäksi siis kävelin noin kolme ja puoli kilometriä kotiin. Tilaisuuden aikana ulkona oli alkanut tupruttaa melkoisesti lunta, ja huomasin, että lenkkarit eivät olleet säähän kovinkaan sopivat jalkineet. Mukava kävelyretki siitä siltikin tuli. Olin kotona puoli yhdeltä lahkeet ja sukat märkinä, mutta hyvillä mielin. Hieman tosin huolettaa huominen, kun lykätyt koulutyöt vaativat saataviaan. Se on kuitenkin huomisen murhe. Nyt haukkaan vielä iltapalaa ja painun pehkuihin.
Kiitos Taivaan Isälle mukaviin tunnelmiin päättyneestä päivästä. Uusin voimin huomenna tarmokkaasti koulutöiden pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti