Viimetipasta? Luultavasti.
Ajatusten myllerrys ja mielialojen vaihtelut ovat sentään rauhoittuneet, kiitos eilisen. Hyvä ja rauhallinen mieli auttaa jo paljon. Tänä aamuna heräsin ymmärtämään, miten sekaisin oikeastaan tällä viikolla olen ollut. Siitä mieleni johtui pohtimaan, olisiko elämäni juuri sellaista, jos en olisi uskossa. Värähdin ajatuksesta ja lähetin ajatuksissani vuolaan kiitosvyöryn yläkertaan.
Joskus sitä alkaa pitämään sisällään asuvaa rauhaa itsestäänselvyytenä. Vähän niin kuin tuhlaajapoikavertauksen vanhempi veli. Samalla lailla olen itsekin saattanut toisinaan murjottaa ja valittaa, miksi minulle ei tapahdu yhtikäs mitään ja miksi minun elämäni kulkee tätä samaa vanhaa rataa, jonka varrelta tunnen joka ikisen kuopan ja nyppylän. Mutta Jumala vastaa: "Tyttäreni, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun on sinun." Kuinka sokeita me olemmekaan joskus näkemään, kuinka paljon meille on annettu lahjana!
Minulla ei ollut tämän päivän blogimerkinnälle mitään erityisempää ideaa. Ajattelin kuitenkin, että voisin laittaa iloksenne joitakin nappailemiani kuvia, joiden julkaisulle ei ole vielä löytynyt sopivaa väliä. Hmmm. Kunhan ensin löytäisin kamerani! Minneköhän olen senkin taas kerran ehtinyt lykätä? Koko kämppä on niin täynnä roinaa, että luulisi puolet ajastani menevän siihen kun etsin tavaroitani! (Onneksi asia ei tietääkseni ole niin.) Ja kappas, hetken etsiskelyn jälkeen kamera löytyy - aivan tietokoneen vierestä. Kuinka tyypillistä.
Ensimmäiset kaksi kuvaa ovat perinteisiä "taidekuvia" jouluvaloista. Erityisesti pidän ensimmäisestä, pyöreä kuvio on hauska. Toinen kuva ei ole niin hyvälaatuinen kuin toivoisin. |
Kutsun tätä kuvaa nimellä "pullon henki". |
Pimeän tultua on hienon näköistä, mutta kuvat eivät tahdo onnistua huonolla kameralla (tai sitten en vain osaa käyttää sitä). Tämä oli kuitenkin mielestäni epäselvyydessään hauska. |
Ulkona alkaa olla jo mukavasti lunta. Viimeisetkin ruohontupsut ja heinänkorret alkavat peittyä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti