Hyvää itsenäisyyspäivää! Toiveissani olikin valkea itsenäisyyspäivä ja sen myös sain. Tänään saa taas juhlia sitä, että meillä on vapaa ja itsenäinen maa, jossa vallitsee rauha. Todellakin, aina siitä unohtaa olla kiitollinen, kun seuraa poliitikkojen väittelyä ja päivittelee Suomen rappiota. Totuus kuitenkin on, että olemme saaneet valtavan paljon lahjana. Tälläkin hetkellä muualla maailmassa soditaan ja ihmisiä kuolee nälkään, ja mitä me teemme? Valitamme omista asioistamme minkä ehdimme! Ja tuntuu että itsehän sitä on etunenässä siinä kuorossa.
Tänään kuitenkin haluan juhlia oman kotimaan puolesta. On hienoa, että saa kuulua johonkin ja olla suomalainen, ikänsä täällä asunut ja tähän maahan juurtunut. Maamme-laulu herättää ylpeyttä omaa maata kohtaan ja jääkiekon MM-mestaruuden voitto lämmittää jopa tällaista, joka ei jääkiekkoa kovinkaan paljon edes seuraa.
Mietin tässä pitkään, mitä tänään blogiini kirjoittaisin. Lopulta päädyin siihen, että jokin laulu sen pitää olla. Ensimmäisenä mieleeni tuli HB:n La Finlande de mon coeur. Se on todella hieno kappale, mutta sanoja lueskellessani tulin siihen tulokseen, että haluan joain hieman iloisempaa. Sanat olivat niin synkät. Kuitenkaan en voi olla yhtymättä sanohin: "Ohjaa kansas valkeuteen/tulkoon rakkautesi./Kanna Suomi taivaaseen/kallis Jeesukseni." Tätä rukoilen kaikesta sydämestäni.
Seuraavaksi huomioni kääntyi perinteisiin suomalaista kansallistuntoa kohottaviin lauluihin, muun muassa Täällä pohjantähden alla ja Jumala ompi linnamme. Kuitenkaan nämä eivät välittäneet sitä tunnetta, minkä halusin tänään välittää. Myöskin esimerkiksi Laulu Suomelle oli vaihtoehtona, mutta halusin lauluun myöskin vahvan hengellisen näkökulman.
Loppujen lopuksi päädyin siis tähän. Aamulla päässäni alkoi soida Jaakko Löytyn Kahden maan kansalainen. Nämä sanat etsinkin pian, mutta jälleen kerran niistä puuttui se jokin, jonka halusin välittää lukijoilleni. Takaisin Googleen, jossa hakutuloksiin oli ilmestynyt myös Pekka Simojoen Kahden maan kansalainen. Tämä oli tänä aamuna se laulu, joka osui lähimmäksi omaa ajatustani. On hienoa olla suomalainen, mutta on myös hienoa olla Jumalan valtakunnan asukas, jonne jonain päivänä pääsen asumaan. Siinä mielessä olen kahden maan kansalainen.
tässä linkki lauluun
"Tämä pieni maa
Jalkojen alla
Taivas suunnaton päällä maan
Ovat seuranneet
Koko matkani ajan
Tänään kuitenkin haluan juhlia oman kotimaan puolesta. On hienoa, että saa kuulua johonkin ja olla suomalainen, ikänsä täällä asunut ja tähän maahan juurtunut. Maamme-laulu herättää ylpeyttä omaa maata kohtaan ja jääkiekon MM-mestaruuden voitto lämmittää jopa tällaista, joka ei jääkiekkoa kovinkaan paljon edes seuraa.
Mietin tässä pitkään, mitä tänään blogiini kirjoittaisin. Lopulta päädyin siihen, että jokin laulu sen pitää olla. Ensimmäisenä mieleeni tuli HB:n La Finlande de mon coeur. Se on todella hieno kappale, mutta sanoja lueskellessani tulin siihen tulokseen, että haluan joain hieman iloisempaa. Sanat olivat niin synkät. Kuitenkaan en voi olla yhtymättä sanohin: "Ohjaa kansas valkeuteen/tulkoon rakkautesi./Kanna Suomi taivaaseen/kallis Jeesukseni." Tätä rukoilen kaikesta sydämestäni.
Seuraavaksi huomioni kääntyi perinteisiin suomalaista kansallistuntoa kohottaviin lauluihin, muun muassa Täällä pohjantähden alla ja Jumala ompi linnamme. Kuitenkaan nämä eivät välittäneet sitä tunnetta, minkä halusin tänään välittää. Myöskin esimerkiksi Laulu Suomelle oli vaihtoehtona, mutta halusin lauluun myöskin vahvan hengellisen näkökulman.
Loppujen lopuksi päädyin siis tähän. Aamulla päässäni alkoi soida Jaakko Löytyn Kahden maan kansalainen. Nämä sanat etsinkin pian, mutta jälleen kerran niistä puuttui se jokin, jonka halusin välittää lukijoilleni. Takaisin Googleen, jossa hakutuloksiin oli ilmestynyt myös Pekka Simojoen Kahden maan kansalainen. Tämä oli tänä aamuna se laulu, joka osui lähimmäksi omaa ajatustani. On hienoa olla suomalainen, mutta on myös hienoa olla Jumalan valtakunnan asukas, jonne jonain päivänä pääsen asumaan. Siinä mielessä olen kahden maan kansalainen.
tässä linkki lauluun
"Tämä pieni maa
Jalkojen alla
Taivas suunnaton päällä maan
Ovat seuranneet
Koko matkani ajan
Tämä pieni maa
Kaikkialla
Ystäväni on, tänne jään
Kunnes askeleet
Vievät yli viimeisen rajan
kerto:
Jalat pidän mullassa maailman
Katseellani taivasta tavoitan
Tiedän minne matkaani tehdä saan
Olen kansalainen kahden maan
Olen tuntenut
Tuulen tuoksun
Kuullut aaltojen pauhinan
Olen nähnyt sen
Kun sataa valkoista lunta
Olen huomannut
Ajan juoksun
Nähnyt varjojen kasvavan
Mutta pelkää en
Sillä unelmani ei ole unta
kerto
Täällä työni teen
Itken ja nauran
Raivaan peltoni, kynnän maan
Rauhan siemenen
Kylvän riitaan ja sotiin
Kerran paikalleen
Lasken auran
Kerran viljani korjataan
Silloin tiedän sen:
Olen tullut viimeinkin kotiin!"
Kuten HB:n laulun yhteydessä ilmaisin, toivoisin taivaassa olevan mahdollisimmann suuri edustus suomalaisia! Kiitos Jumalalle tästä maasta, ja että olen saanut syntyä juuri tänne. Rakastan tätä maata koko sydämestäni, ja vaikka tieni joskus veisikin muualle, ei se koskaan häviä mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti